Yhdistys järjesti kesäretken Baltiaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Anni Karo on tehnyt matkasta mielenkiintoisen kertomuksen. Näin pääsemme kaikki mukaan matkalle.
Jokaisella matkalaisella oli herätyskello soittamassa anivarhain tiistaiaamuna 30.6., sillä lähtö Baltian matkalle oli torilta jo klo 05.00. Luotettavalla kuljettajallamme Juha Naatulalla oli herätys varmasti vieläkin aikaisemmin. Matkamme taittui kohti Helsinkiä, jossa nousimme Eckerö Linen laivaan. Oli aamiaisen aika ja nautimme noutopöydän runsaista antimista.
Viroon päästyämme Juha ajoi meidät katsomaan Tallinnassa sijaitsevaa Viron kommunismin uhrien muistomerkkiä, joka on omistettu kaikille niille, jotka joutuivat Neuvostoliiton kommunistisen hallinnon terrorin uhreiksi vuosina 1940–1991 – murhatuille, vangituille tai karkotetuille. (Visit Tallinn -sivustolta) Muistomerkki koostuu kahdesta korkeasta rinnakkaisesta seinästä, joihin on kaiverrettu menehtyneiden nimet. Pitkä, tumma seinä, sekä nimiä, nimiä, nimiä. Yli 75000 nimeä. Pieni kapea koroke myötäili seiniä, ja sinne tänne sille oli laskettu kukkakimppu tai seppele. Näky veti hiljaiseksi.
Matka jatkui Tarttoon, jossa emme valitettavasti päässeet käymään yliopistolla tietöiden takia. Majoituimme Hotel Dorpattiin, joka on aivan joen rannalla. Rannalla kelpasi kävellä lempeässä kesäillassa ja nauttia toistemme seurasta.
Varhain seuraavana aamuna suuntasimme kohti Latviaa. Maisemia ei paljoa voinut ihailla, sillä tien varsia reunustivat mänty- ja lehtimetsät. Mutta ei matka siltikään tullut tylsäksi, sillä juttua meillä matkalaisilla riitti. Sen lisäksi Jasmiina Naatula piti meille melko kinkkisen tietovisan. Ja piti toisenkin visan myöhemmin.
Matkalla poikkesimme katsomaan Rundalessa olevaa, upeasti entisöityä linnaa. Linna oli muinoin herttua Johan Bironin kesäasuinpaikka (1736-1740). Hän oli saanut sen Venäjän keisarinna Anna Joanovalta, koska oli keisarinnan suosikkiherttua. Linnan historiaa voisi kertoa enemmänkin. Kannattaa käydä. Pienen sateen saattelemana jatkoimme matkaa Liettuaan. Yövyimme Panevezysissä, pienessä Romantic-nimisessä hotellissa.
Aamulla suuntasimme kohden Siauliaita, jossa sijaitsee niin kutsuttu Ristikukkula, jonka alkuperää ei tunneta. Legenda kuitenkin kertoo, että vakavasti sairaan lapsen isä oli nähnyt näyn valkopukuisesta naisesta, joka oli käskenyt häntä viemään kukkulalle ristin. Näin isä tekikin, ja lapsi tervehtyi. Näky oli jollain tavalla ”absurdi” (allekirjoittaneen mielestä) – kukkulalla oli satoja tuhansia ristejä: pienen pieniä, valtavan suuria ja kaikkea siltä väliltä. Oli yksi- ja monivärisiä, sekä mitä erilaisimmista materiaaleista valmistettuja. Monilla risteillä oli varmasti syynsä olla siellä, kuten surun tai kiitoksen merkkinä, tai vain sen merkiksi, että on käynyt paikalla. Matkanjohtajamme Hilkka Välläri oli käynyt hyvissä ajoin ennen matkaamme ostamassa SHT:ltä valkoisen ristin, joten oman ristimme mekin sinne pystytimme tekstillä: ”Vainon uhrien muistoksi, Eläkeliitto Punkalaidun 2.7.2026”.
Matkamme jatkui Latvian ja Riian kautta Viroon. Seuraavana aamuna nousimme jälleen laivaan, jonka kokka suuntasi kohti Helsinkiä. Ajokilometrejä tuli taitettua noin 1530 km, ja se sujui mukavasti jutustellen, visaillen, yhdessä laulaen, uusiin paikkoihin tutustuen, tai välillä torkkuen.
Matka oli jälleen kerran ikimuistoinen – lämmin kiitos teille järjestäjille!
Anni Karo
